Meitsin menopeli onkin joku ihan skämänen ja ikivanha koppero. Odotin kuiteskin jotain vähän enempi meitsin arvolle sopivampaa niinkuin juuri pakasta vedettyä, vähintään 8 hevosen mentävää luksusautoa kaikilla herkuilla (esmes porkkanoilla). Mut kyl meitsi kuitenkin alentui siihen kopperoon astumaan. Ja eikös ihmisolennot tehneet siitäkin valtavan numeron, kauheaa lässytystä ja intoilua. Hei daa, ei kai tässä auta kuin alistua kohtaloon, jos kerta meitsin pitää alkaa reissata.

Meitsi oli äsken Rähin kanssa töissä. Tai siis Rähi teki töitä ja meitsi tsiigaili vieressä. Ihan ihme ympyrällä pyörimistä joku akka selässä, en ymmärrä. Eräs sanoi, et noin mekin mennään parin vuoden päästä. Hah! Meitsi ei todellakaan ala mihinkään ympyrällä pyörimisjuttuihin, ehei. Meitsistä tulee isona villihevonen, joka laukkaa vapaana preerialla katteja... eiku hyeenoja pakoon.

Lajitelma Facebook-postauksia kesästä 2011 alkaen (uusimmasta vanhimpaan). Osa on narunjatkeen mietteitä, osa kuudennen yhteyden avulla kirjattuja Manun mietteitä ;-)...

20.3.2013
Meitsil on böörnis, eli burnout, eli työuupumus, tuumailee Manu. Näyttelyihin valmistautuminen on rankkaa, niiiin rankkaa. Meitsi on henkisesti ihan loppu. Joka päivä joku puristelee palleja ja tutkii hampaita ja tökkii mittatikulla (sitäpaitsi se tikku on pelottava, hui! ) ja sit pitää seistä ja vieläpä jalat tietyssä asennossa eikä sais yhtään riekkua ravatessa eikä mennä edes piehtaroimaan. Siis meitsin luovuus niin kärsii, kun kaikki kiva on kiellettyä enkä saa yhtään toteuttaa itseäni. Kylläpä on rankkaa olla varsa, miksei kukaan ole varoittanut?

16.3.2013
Lähdin tänään pitkästä aikaa Manun kanssa maastokävelylle ja olin aivan hiestä märkä sekä hermot riekaleina ennenkuin oltiin päästy edes pihaa pidemmälle. Mutta perskutarallaa, suomalainen nainen on periksiantamaton! Vaan niin on muuten myös suomalainen hevonen! Tällä kertaa voitti kuitenkin suomalaisen naisen sisu ja alkutaistelun jälkeen retki sujui itseasiassa paremmin kuin hyvin. :-)

13.3.2013
Meitsi ei ala (ainakaan tänään), päätti Manu. Meitsi ei ala käytävällä seisoskeluun, sit meitsi ei ala mihinkään mittatikkuhommiin, eikä meitsi ala jalkojen nosteluun, tai ainakaan meitsi ei ala talutusjuttuihin, ihan varmasti meitsi ei ala mihinkään raviharjoituksiin ja ihan viimetteeks meitsi ei tod ala näyttelyasennossa seisomiseen. Meitsi ei ala mihinkään, mihin liittyy ihminen. Ja vihdoin eräs daijukin sen tajusi ja päästi meitsin painimaan Rähin kanssa. Jes!

9.3.2013
Oijoi, miten onnistuneet näyttelyharkat. Manu jaksoi keskittyä hienosti jopa silloin, kun yksi ruunanrutale ilmestyi samaan tilaan. Tätä lisää, kiitos. :-)

4.3.2013
Helinä, rakkaita muistoja ja ikävä ♥

Viime viikolla lähti näyttelyilmoittautuminen eteenpäin (aa-puu-va!) ja tänään sain varattua orilaidunpaikan. Mun pieni Manu on jo niin iso! Ja nyt heräsi kysymys, että mitä ihmettä mä teen koko kesän?? Ei velvollisuuksia, ei tarvetta mennä tallille päivittäin. Mähän joudun ihan hukkaan.

25.2.2013
Saas nähdä mitä tästä vielä tulee... Meillä on Manun kanssa "hieman" eri näkemys näyttelytreenien kulusta. Manun mielestä ravin esittämiseen kuuluu oleellisena osana a) painimista -kun kerta Rähinkin kanssa- b) hillumista c) venkurointia ja lopuksi d) piehtarointia. Tuskin tekee tuomareihin vaikutusta, vaikka Manu osaakin aika taitavasti heittäytyä vauhdista polvilleen ja kierimään... ;-)

22.1.2013
Meitsillä on identiteettikriisi(!), miettii Manu. No ehkä tein eilen pienet källit eräälle (rynnin omin luvin kentältä ja kirmailin häntä töttöröllä pitkin pihaa ja kävin vähän moikkailemassa tytsyjä, kjeh kjeh), mut ei meitsi silti mikään sika ole! Eräs väittää niin, se nimittäin karjui naama punaisena, et tuollainen sikailu ei käy päinsä. Mut meitsihän on uljas ja komea kavioeläin, kun taas sorkkaeläimet on rumia ja pyörii omassa sonnassaan, yöks!

16.1.2013
Meitsi ei ehkä kestä, mutisee Manu. Erästä ei ole näkynyt päiväkausiin ja meitsi on ollut jo ihan, et jebou, päästiinpäs siitäkin riippakivestä (vai oliko se riippakives?), mut eikös se saapastellut tänään tallille ja heti alkoi jäkätys. Manu ei noin, Manu ei saa, Manu ei sinne, Manu odota, Manu nyt tottelet, Manu plaa plaa plaa. Että meitsi kärsii!

7.2.2013
Vähäks meitsi on polle(e)na, myhäilee Manu. Hehheh! Tajusittekste, et niinku polleena pollena. Ai ette? No ei sit, oli meitsil ihan asiaakin (jos ymmärrätte sitäkään). Vieraileva kengittäjä-setä tsiigas viime viikolla meitsin kavioita ja totes ekaksi, et "makee tukka". Ei mikään tyhmempi tyyppi siis. Sit se sanoi, et meitsi on aika cool kaveri. Harva tän ikäinen kuulemma osaa näin hienosti ja lungisti seistä töröttää kavioita huollettaessa silleen aikuisen hepan tavoin jalka kengittäjän haaruksissa. Mut johan meitsi käyttää kuolaimiakin, et kai meitsi nyt osaa muutenkin käyttäytyä niinkuin isot pojat. Daa.

30.1.2013
Kaikki arvostus on mennyttä, miettii Manu masentuneena. Eräs sitoo meitsin nykyään päivittäin käytävälle kiinni ja räplää kasseja selittäen, et pitää harjoitella, jotta osaan olla sitten näyttelyssä kunnolla, kun sedät kokeilee. Whaaat?? Mikä näyttely?? Mitkä sedät?? Mitä kokeilee?? Meitsi on kyl yrittänyt vetäistä pallit piiloon, mut sit eräs uhkailee, et jos ei hyvällä, niin sitten nipsnaps. Gulp!! Jos tää meininki ei kohta lopu, niin… niin… niin sitten sen täytyy jatkua.

27.1.2013
"Mitä tytsyt, mikä boogie, hyvältä näyttää niinku kuuluuki", rallattelee Manu. Ihania, kiimaisia Suomi-neitoja. Oh yeah, I'm on fire! Vapaasti suomennettuna: Jihaa, meitsi letkuttaa!

22.1.2013
Nämä mun postaukset tuppaa olemaan aika yksipuolisia (hevospuolisia), mut minkäs teet. Pakko nimittäin ihan vähän hehkuttaa, että pidän juuri käsissäni uunituoretta Hevospassia, missä lukee päällä Hultman. Jee Jee! :) Now it is finally official!

21.1.2013
Pthyi, mumisee Manu järkyttyneenä. Eräs tuli äsken ja tunki viekkaudella ja vääryydellä meitsin suuhun jotain kovaa ja kylmää! Soittakaa poliisi ja palokunta ja sellainen lastensuojeluviranomainen, meitsi ei pysty puhuun nää vehkeet suussa! Apuaaa! Meitsin kieli ei mahdu enää mihinkään! Ja hetkinen, eihän näiden kanssa pysty edes syömään! Meitsi kuolee nälkään! Eiku eka meitsi kyl tukehtuuu! Örph! Paitsi Rähi sanoi just, et kaikki isot pojat käyttää kuolaimia. Ai jaa... No ei kai meitsi sit viittikään tukehtua.

19.1.2013
Lisää typeriä sääntöjä, marisee Manu. On se nyt kumma, kun kävelylenkeillä ei sais muka jyrätä, purra tai sinkoilla. Jäkätijäk. Sanomista tulee heti, kun suurin piirtein katsoo väärään suuntaan. Mälsää! Mut meitsi on oppinut, et kun pari minsaa jaksaa kulkea kiltisti, niin sit saa paljon kehuja ja eräs alkaa kuvitella, et nythän tää sujuu ja sit meitsi voikin jyrätä sen yli tai purra sitä tai sinkoilla muuten vain minne huvittaa kjeh kjeh.

16.1.2013
Kaikenlaisia typeriä sääntöjä puhisee Manu. Niinku esimerkiks se, et karsinasta ei saa ulostautua omatoimisesti, vaiks dörtsi ois jätetty selälleen. Höh! Mut meitsi on kyl oppinu, et kun tottelee käskyjä, saa porkkanaa. Ja kun on vetänyt herkut naamariin, niin sit voikin hilpasta minne huvittaa, kjeh kjeh.

15.1.2013
31 päivää, 6 tuntia ja 30 minuuttia ilman Helinää. Ei sillä, että laskisin tai mitään...

12.1.2013
Siis miten niin jakautunut persoonallisuus, ihmettelee Manu? Eräs väittää, et meitsi on sellainen. Sehän nyt on itsestäänselvyys, et vaiks meitsi on normaalisti tällainen aika lungi kaveri, niin kai sitä pitää pörhistellä ja mylviä miehekkäästi, jos vastaan tulee hot-hot-hottiksia kimuleita. Ei munattomat miehet mitään naisia saa. Eräs vaan pilas taas meitsin mahikset karjumalla vieressä naama punaisena ja roikkumalla kiinni narusta, vaiks yritin kyllä parhaani mukaan teilata sen hankeen, et oisin päässyt tekemään kimuleiden kanssa vähän lähempää tuttavuutta. Miks naiset ei koskaan ymmärrä meidän miesten miehisiä tarpeita?

8.1.2013
Hirrrveitä villipetoja vaanii pimeydessä, pörisee Manu. Lumileopardi hyökkäsi meitsin kimppuun tänään. Ihan varmana oli lumileopardi. Se oli sellainen karvainen ja nälkäinen ja se sanoi "miau". Mut meitsipä lähti pinkomaan pakoon minkä kintuista pääsin, ni ei se saanut kiinni, hah! Meitsi 6 - petoeläin 0. Olis aika miehekäs olo, jos eräs ei olis nauranut kippurassa meitsin menoa seuratessa. Ihan totta hei, se katti... eiku siis lumileopardi ois voinut syödä meitsin!

5.1.2013
Voin melkein haistaa tuoksun, tuntea henkäyksen kasvoilla. ♥ Ikävällä ei ole sanoja.

2.1.2013
OMG, huokaa Manu. Siis ekaks meitsi saa ulkoilla viikkotolkulla puol pyllyä paljaana, kun eräs ei tajua, ettei tällaiset isot pojat enää mihinkään shettisloimeen mahdu. Ja sit kun se eräs tajuaa vihdoin tehdä asialle jotain, niin se tulee mallailemaan uutta rättiä keskellä yötä, kesken meitsin kauneusunien. No siinä se eräs sit sääti remmejä, hyöri ja pyöri. Meikä taas haukotteli ja ja tuuletteli vähän paikkoja kaikessa rauhassa (jos tiedätte, mitä tarkoitan). Vaan kun oli vuorossa jalkaremmit, tarttui eräs vahingossa vähän väärään ”naruun” ja alkoi sen jälkeen kiljua ja hyppiä ympäri karsinaa niin kuin mielipuoli. Mutsi sanoi aina, et tuulettelu on maailman luonnollisin asia ja sitä pitää muistaa tehdä ahkerasti, koska miehiset vara-aivot ei pärjää kauaa ilman happea, mut pitää vissiin alkaa pitää tavara visusti piilossa ainakin silloin, kun eräs hullu on lähettyvillä.än paikkoja kaikessa rauhassa (jos tiedätte mitä tarkoitan). Vaan kun vuorossa oli jalkaremmit, tarttui eräs vahingossa vähän väärään "naruun" ja alkoi sen jälkeen kiljua ja hyppiä ympäri karsinaa niinkuin mielipuoli. Mutsi sanoi aina, et tuulettelu on maailman luonnollisin asia ja sitä pitää muistaa tehdä ahkerasti, koska miehiset vara-aivot ei pärjää kauaa ilman happea, mut pitää vissiin alkaa pitää tavara visusti piilossa ainakin silloin, kun eräs hullu on lähettyvillä.

30.12.2012
Meitsi on niin orpo, niiiin orpo, parahtaa Manu! Mutsin on maa niellyt ja Kartsakin hylkäsi meitsin. Eikä se naapuritarhan kimulikaan välitä yhtään meitsistä, pienestä poloisesta, vaan irvistelee, kun yritän saada siltä vähän sympatiaa. Maailma onkin kylmä ja paha paikka, säälikää meitsiä! Paitsi et Rähi sanoi just, et isot pojat mitään sääliä kaipaa. Ai jaa, no ei sit. Kai täs vaan pitää jatkaa painimista Rähin kanssa.

24.12.2012
Itku pitkästä ilosta, tietää Manu nyt. Meitsi on niin pieni vielä, etten päässyt mukaan joulumaastoon, mut sain sen jälkeen riehua Rähin kanssa kentällä. Hetken meni ihan hyvin, kun me painittiin ja juostiin sikakovaa, mut sit meitsi meni mukkelismakkelis (noloa, kun oli paljon katsojia ja kaikkea), sen jälkeen sain turpaan palkeenkielen ja lopuksi kylmä ilma otti sen verran hengitykseen, et alkoi tulla verta nenästä. Mut meitsi sai paljon omppua ja kehuja, kun osasin ottaa nää jutut niin lungisti. Ja sitten vasta kehuja sainkin, kun osasin hienosti jäädä yksin talliin, kun kaverit lähti ulos ja meitsin taisteluvammoja piti vähän paikkailla vielä. Vähäks meitsi rulettaa!

22.12.2012
Käytiin kuutamokävelyllä Minnin ja Manun kanssa. Manu oli niinkuin vanha tekijä ja niinhän se itseasiassa onkin, kulkihan se koko viime talven masuasukkina mukana, kun Helinän kanssa tarvottiin miltei joka päivä menemään. Jotenkin on vain edelleen kovin vaikea käsittää, että Helinä on poissa. ♥ Ja sekin on vaikea käsittää, että vuosien ajan päässä pyörineet suunnitelmat on konkretisoitunut pieneksi mieheksi, jolla on kaksi korvaa ja neljä jalkaa (toki kaikki muutkin tarvittavat ruumiinosat) ja jonka kanssa voi jo puuhailla kaikenlaista. ♥

21.12.2012
Manu (tänään 7kk) miettii missä se mutsi oikein luuraa. Meitsi on yrittänyt sille hirnuskella, mut ei se enää vastaa. :-( Mut meitsi on reipas poika ja sain sitäpaitsi uuden frendin Rähin ja pääsen aina iltaisin sen kanssa painimaan. Se on nasta juttu! Kartsa kun on ihan tylsimys ja vilauttelee vaan hammaskalustoaan, kun yritän yllyttää sitä leikkimään.

16.12.2012
Tämän päivän ehdottomasti koskettavin hetki oli kohdata tallille mennessä Helinän tyhjän karsinan sijaan karsina, jonne joku oli tuonut kynttilän ja kuvan Helinästä. Kiitos tallikaverit. ♥

15.12.2012
Rakas, urhea Helinä; kiitos kaikesta siitä ilosta, jonka elämäämme toit. ♥ Kiitos myös kaikista niistä harmaista hiuksista, joita aiheutit, koska aina nekin ovat jotain opettaneet. Osa sinusta jatkaa elämää Manussa, loput ikuisesti meidän sydämissä ♥ ♥

"Kuuletteko kavioiden kopseen pimeässä yössä.
Se olen minä, laukkaan lailla tuulen kirkkaassa tähtivyössä.
Pimeyden läpi lähetän mä kuiskauksen teille:
Kiitos kaunis elämästä, jonka annoitte te meille.

Älkää itkekö ja ikävöikö minua nyt suotta,
saimmehan yhdessä kulkea monta unohtumatonta vuotta.
Nyt aikani on mennä, odottaa ikiuni loputon.
Muistakaa kuitenkin aina, nyt mun hyvä olla on."

8.12.2012
Manu ensimmäistä kertaa kahdelta puolelta kiinni. No big deal, sanos Manu.

3.12.2012
Meitsi on kyl aikas komee jäbä, sanoo Manu. Ekaks meitsi oli ihan, et whaaat, ku oltiin siellä kummassa paikassa (maneesissa) ja siellä oli sellainen kumma jutska (peili), jossa näkyi joku kumma tyyppi. Pitihän sille tyypille ekaks vähän pöristellä, mut sit meitsi hiffas, et hei daa, sehän on meitsi! Sen jälkeen pitikin käydä monta kertaa tsekkaamassa, et onhan tukka hyvin. Ja kaikista eri kuvakulmista katsottuna, tietty. Meitsi ei kyl vaan tajuu miksei naapuritarhan kimuli oikein lämpee meitsille, ku oon kerta näin komeekin..?

21.11.2012
Maailman suloisin otus Manu tänään puoli vuotta. ♥

14.11.2012
Pusuttelu halvatun akan kanssa on oikeastaan aika nastaa, tuumii Manu. Mut ei saa kertoo kellekään, et meitsi sano näin. Oon just alkanu saamaan vähän rispektii Kartsalta, joten meitsi ei tod halua, et muut alkaa kutsua meikää jokski mamero-Manuksi.

8.11.2012
Paljon melua tyhjästä, sanoo Manu. Meitsi ei kyl ymmärrä, et mitä ihmeellistä vieroituksessa muka on? Hei haloo, eihän tällaiset kovat kundit nyt missään tissillä edes kävis (paitsi iltaisin salaa, kun muut kundit ei näe). Meitsin tarhakaveri vaan kuvittelee olevansa kulmakunnan kovin kingi (eikä sen nimi edes ole Kingi vaan Kartsa) ja se yrittää omia kaikki heinäkasat, mut kunhan meitsi nyt vielä vähän aikaa käy iltaisin salaa tissillä ja meitsistä tulee iso ja pelottava super-Hultman, niin kyl meitsi sille näyttää kuka ne heinät loppupeleissä syö.

29.10.2012
Helinän mystinen jalkavaiva ja klinikkakäynti. Näyttää huonolta :´(…

Manun mietteitä elämän ensimmäisestä ulkomaanmatkasta: matkustaminen boooring; klinikalla oleminen boooring. Ihmisolentoja vähän arvelutti, et miten me osataan mutsin kanssa käyttäytyä, mut hei kamoon, tää on niiiin nähty. Meitsin elämässä ei tapahdu koskaan mitään oikeasti jännää.

26.10.2012
Manun mielestä ihmisrotu on hoopoa sakkia. Halvatun akka tuli aamulla oikein kyyläämään, et mitä meitsi sanoo elämäni ensimmäisestä ensilumesta. Hei kamoon, kovat kundit ei mistään lumista maindaa! Sitäpaitsi meitsi vielä näyttää sille lumelle kuka on kingi, kun se oli perhana piilottanut kaiken syötäväksi kelpaavan. Mutsia sai kyllä hävetä, kun se pöristeli niinkuin ei ois lunta ikinä nähnytkään. Naiset!

20.10.2012
Nyt on kyllä noiden karvaisten ystävien kanssa sellainen huolta ja murhetta -vaihe menossa, että saan varmaan kohta hermoromahduksen. Mutta siihen auttaa ainakin hetkellisesti paljolti pusuterapiaa Manun kanssa ja Helinän hellittelyä. ♥

17.10.2012
Manu tietää, että oikeanpuoleinen ruokakuppi on Manun kuppi. Sen edessä kun seistä töröttää tarpeeksi kauan, niin aina sinne jotain syötäväksi kelpaavaa ilmestyy. Ja jos ei riittävässä tahdissa ilmesty, niin sitten pitää polkea pontevasti etutassulla vähän vauhtia palvelusväkeen. Muina aikoina omaa kippoa voi hyödyntää vaikka paskomalla sinne. Manulla on kylläkin herännyt epäilys, että äitin kipossa saattaa olla jotain parempaa, mutta kun yksi halvatun akka on aina vahdissa, niin ei pääse maistelemaan (paitsi aina silloin, kun halvatun akan silmä välttää, kjeh kjeh...).

11.10.2012
Helinän mystinen jalkavaiva ja ell-käynti nro 2. Nyt ollaan sentään vähän viisaampia.

9.10.2012
Manu siirtyi riimukoossa shettiksestä ponnyyn. Iso hevoinen kohta jo. ♥

1.10.2012
Manu oli kovasti paljon kiinnostunut leppoisasta tunnistaja-sedästä. Seurasi tyyppiä kuin hai laivaa ja meni ihan sedän nenän eteen seisomaan, kun päämerkkejä tutkittiin, jotta setä varmasti saisi selvää, että löytyy tähteä ja piirtoa kyllä. Eikä hetkauttanut korvaansakaan verikokeen otosta tai siitä, kun setä täräytti mikrosirun kaulaan ja veri vaan roiskui. Enemmänkin Manua ihmetytti, että miksi ihmeessä kaksi akkaa roikkuu kiinni molemmilta puolilta, kun on tässä nyt aiemminkin osattu käyttäytyä. Aika noloa tuolla tavalla vieraiden nähden harjoittaa moista hätävarjelun liioittelua, sanoo Manu.

27.9.2012
Manu ei ala. SEN LISÄKSI, että pitää opetella typerien aikuisten hevosten typeriä juttuja (typeräätyperäätyperää) eikä saakaan enää kirmata koko aikaa villinä ja vapaana, vietiin myös pehmeä peti. Perinteinen olki vaihtui eilen olkipellettiin ja eihän siihen saa enää sadepäivän jälkeen edes kuivattua itseään raivokkaista yrityksistä huolimatta (yritykset tyssäsivät siihen, että Manu-parka jäi pinteeseen kierähdettyään ympäri aavistuksen liian lähellä seinää)! Toisaalta olkipapanat kyllä maistuvat oikein hyviltä, että ehkä Manu ei ihan vielä tiedä, että alkaako vaiko eikö...

28.9.2012
Helinän mystinen jalkavaiva ja ell-käynti nro 1. Ei mitään tolkkua.

16.9.2012
Manu kohta 4 kk ei halua kasvaa isoksi. On ihan tyhmää, kun joutuu opettelemaan kaikenlaisia typerien aikuisten typeriä juttuja eikä saakaan enää kirmata koko aikaa villinä ja vapaana. Ihan tyhmää, Manu ei ala.

5.9.2012
Voihan töttöröö millaista ravia Hultman 3,5 kk esitteli tänään! Siinä oli sellaista wau-factoria että jotta! ♥

2.9.2012
Kävin ihastelemassa upeita Suomihepsuja Ypäjällä ja näin sieluni silmin Manun liitelevän siellä muutaman vuoden päästä ;)...

11.8.2012
Päivä alkoi hevostarvikeshoppailulla (Manulle löytyi pieni talviloimi) ja sen jälkeen Manun kavioiden vuolu nro 2. Vähänkö olen ylpeä, kun tyyppi seisoi hiljaa paikallaan sen näköisenä, et no big deal.

17.7.2012
Manu (kohta 2 kk) on keksinyt, että laitumelta ei tarvitsekaan antaa ottaa itseään kiinni vaan voi painella pierupukkilaukkaa pakoon - uudelleen ja uudelleen. No, muuttui ääni kellossa, kun lähdin tänään viemään Helinää sisään ja jätin sen sinne keskenään huutamaan perään. Niin oli oripoika portilla odottamassa ja suorastaan syöksyi riimun sisälle, kun tuli sen vuoro. :-D

6.6.2012
Vinkeä fiilis, kun niin monta vuotta Helinän varsottamista on tullut ajatuksen asteella pyöriteltyä ja nyt se on kuin varkain muuttunut todeksi.

27.5.2012
Laidun, retkituoli, hyvä kirja, hevosystävät ympärillä ja auringonpaiste; ei pöllömpi tapa viettää Helluntaita. :) Täältä se heila tuskin tulee hakemaan, mut mitäpä tuosta, kun mulla on täällä ikioma pikkumiäs! ♥

24.5.2012
Äiskän juoksuttaminen on rankkaa puuhaa, välillä pitää ottaa vähän lepoa ja sit mennään taas! ♥

23.5.2012
Pikkuherra kävi eilen ekaa kertaa emänsä kanssa ulkoilemassa, kun alkoi karsina käydä laukkaspurteille ja keulimiselle vähän ahtaaksi. Karsinasta "ulostautuminen" oli vähän ihme juttu, kun ei muusta vielä tietänyt, mut tyyppi innostui ihan tosissaan, kun tajusi, et hei, täällähän on tilaa painella menemään ja kovaa! ♥ Hän on kovin itsenäinen eikä juurikaan emän kyljessä ehtinyt notkua vaan paineli sata lasissa pitkin pihaa Helinän höhöttäessä hädissään perään. Laitsalla Helinäkin sai vähän liikuntaa, kun joutui juoksemaan perässä ;-)... Mutsin esimerkistä vauva maisteli ikenillään vähän vihreääkin, mut sen idea ei näyttänyt vielä oikein aukenevan ;-)... On se aika jätkä! ♥

21.5.2012
Elämän pieniäsuuria ihmeitä... ♥ Tallinomistajalta tuli tekstari klo 5 aamulla, että varsomiskamerassa näkyy pieni hevosenalku. En ehkä koskaan ole selviytynyt niin nopeasti sängystä ylös, vaatteisiin ja ulos! Meillä on oltava Helinän kanssa jokin kuudennen asteen yhteys, mä niin eilen aistin tämän.

20.5.2012
Kauan odotettu h-hetki alkaa olla niiiin lähellä, et eihän tässä meinaa enää nahoissaan pysyä! :-) Etiäinen, että ensi yönä tapahtuu jotain.

22.4.2012
Helinä on niin raskaana, siis NIIN raskaana. Sen mielestä näyttää olevan suoranaista julmuutta hevosrotua kohtaan, että raskaana olevat pakotetaan köpsyttelemään puolen tunnin lenkki päivittäin. Tosin nykyään siihen lenkkiin meneekin melkein tunti, kun vähän väliä pitää pysähtyä ottamaan lukua, kun vatsa painaa ja hengästyttää ja väsyttää jajajaja... Tänään meno näytti siltä, että se vähintään varsoo siihen keskelle metsätietä. Vaan kuin taikaiskusta takaisinpäin kääntyessä yhtäkkiä kaikki raskausvaivat katoavat taivaantuuliin ja liitokavio lähtee lompsimaan sellaista tahtia, et tämä narunjatkekaan ei meinaa perässä pysyä. On se vaan niin ♥

15.4.2012
Jaahas, kun ei taaskaan lotto-onni suosinut ja kisoissa oleminen teki vaihteeksi tepposet herättämällä uinuvan treeni- ja kisainnon, niin mistäs sitä löytäisi sponsorin, joka haluaisi rahoittaa tämän mun harrastuksen?? Pitäisi saada joku kisatykki nyt kyllä alle kiitos heti, mutta kun yksi rampa ja tiine syö kaikki mun rahat ja kohta omansa ottaa toinen, joka on kisaikäinen ehkä joskus viiden vuoden päästä (jos luoja suo) niin tässä yhtälössä mättää joku ja pahasti...

30.3.2012
Sattuipa sopivasti, että ell oli eilen tallilla, niin sain jo muutaman viikon agendalla olleen vakuutustarkastuksen pois päivänjärjestyksestä kuin tilauksesta (saamattoman onni). Ja toissayönä näin ensimmäisen unen Helinän masuasukista, potra poika tuli. :-)

20.2.2012
Kukakohan meistä, minä, Minni vai Helinä, on rautaisimmassa kunnossa kevään koittaessa, nimimerkillä tuntuu tehokkaalta rämpiä pakaroihin asti ulottuvassa lumessa ;-)... Tonnikeijun kanssa sai vain käydä takaisin tullessa jatkuvaa keskustelua siitä, että kumpi kulkee meidän vanhoissa jalanjäljissä ja kumpi tarpoo umpihangessa. Jotenkin kummasti 500 kiloa elämäniloa sai kammettua mut vähän väliä sinne umpihangen puolelle. ♥

4.1.2012
Helinä-keiju vaihtaa kesäkarvaa... Ihan vain muutaman kuukauden etuajassa. Kohta se varmaan alkaa varsomaankin. Google tiesi kertoa, et Helinän masu-asukki on Beaglen kokoinen. ♥ Mä olenkin tässä pähkäillyt, et onko sen möhömaha pelkkää ihraa, mut ehkä siinä alkaa pikkuhiljaa näkyä jotain muutakin. :)

4.11.2011
Pahin puhelu on puhelu tallinomistajalta keskellä kirkasta päivää, sillä 99,9 %:sti se tietää jotain ikävää. Eikä vahvistanut poikkeus sääntöä tälläkään kertaa. Onneksi kyse oli vain ohimenevästä ähkystä ja mammalla ja varsulilla näyttäisi olevan kaikki hyvin.

28.10.2011
Helinäkin todettiin edelleen tukevasti tiineeksi, vaikka aiheuttikin viime vkloppuna sydämentykytyksiä kiimailemalla.

3.9.2011
Kaksoistiineyden kontrolliultraus: vain yksi varsa. ♥ Nyt uskaltaa ehkä vähän jo iloita…

19.8.2011
Mission failed... eihän sitä toki sovi asioita turhan helpoksi tehdä. Huoh! Eli toisen sikiön abortoiminen ei ainakaan heti näyttänyt onnistuvan.

14.8.2011
Voihan kaksoistiineys! :(

14.7.2011
Jei, Helinä-keijusta tulee mamma, ultra kertoi sen! ♥ Aikamoista, kun ensikertalainen pamahtaa laakista paksuksi.

27.6.2011
Vähemmästäkin tulee psykedeelinen olo, kun on puoli päivää kurvaillut spermalähetys hantin jalkatilassa ;-)... No, nyt on ainakin kallista lastia rakkaudella varjeltu, joten toivoa sopii, että saadaan ensi kesänä perheeseen pienen pieni möhköfantti!